|
Ftalaatit
Ftalaatteja käytetään laajasti muovien, kuten polyvinyylikloridin (PVC), pehmentämiseen. Suomalaiset altistuvat ftalaateille pääasiassa ravinnon kautta, mutta osaksi myös suoraan muovi- ja hygieniatuotteiden kautta. Suurimmat ftalaattien terveyshaitat liittyvät lasten kehitykseen. Mitä ftalaatit ovat? Ftalaatit ovat ftaalihapon estereitä, joissa aromaattiseen ftaalihappoon on kiinnittynyt kaksi hiilivetyryhmää (R1 ja R2). Laajimmin käytetty ftalaatti on bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), jossa R on 2-etyyliheksyyliryhmä. Muita terveyden kannalta ongelmallisia ftalaatteja ovat dibutyyliftalaatti (DBP), bentsyylibutyyliftalaatti (BBP), di-isodekyyliftalaatti (DiDP) ja di-isononyyliftalaatti (DiNP). Ftalaatit hajoavat nopeasti ympäristössä ja elimistössä. Niiden puoliintumisaika, eli aika jona puolet yhdisteestä hajoaa, on joistakin tunneista vuorokausiin. Ftalaatit eivät siis kerry ravintoketjussa eivätkä varastoidu elimistöön. Laajan käytön vuoksi niille altistutaan kuitenkin päivittäin. Ftalaattien käyttö ja lähteet Ftalaattien tärkein käyttökohde on PVC-muovien pehmentäminen, mikä lisää muuten hauraiden muovien taipuisuutta, läpinäkyvyyttä ja kestävyyttä. Niitä käytetään erittäin laajasti mm. lääketablettien päällystämiseen, ravintolisien viskositeetin hallintaan, geelin ja filmien muodostusaineina, stabilisaattoreina, voiteluaineina jne. Esimerkkejä lopputuotteista ovat mm. liimat, elektroniikka, rakennusmateriaalit, hygieniatarvikkeet, lääketieteelliset laitteet, saippuat, pakkausmateriaalit, lelut, vahat, maalit, painomusteet, lääkeaineeet, ruoka-aineet ja tekstiilit. 
Ftalaattien esiintyminen ympäristössä Ftalaatit eivät ole vahvasti kiinnittyneitä muoveihin, joihin niitä on lisätty ja muovin laadusta ja kunnosta riippuen ne voivat vapautua kohtuullisen helposti ympäristöön. Luonnossa ne hajoavat nopeasti, eivätkä ne siis kerry maaperään tai eliöihin. Tiheästi asuttujen kaupunkialueiden ilmasta on mitattu suurempia ftalaattipitoisuuksia kuin harvaan asutuilla alueilla, mikä johtuu ftalaattia sisältävien kuluttajatuotteiden määrästä. EU:ssa on annettu rajoitus, jonka mukaan DEHP:n, DBP:n ja BBP:n enimmäispitoisuus leluissa ja lastenhoitotarvikkeissa on 0,1 painoprosenttia. Sama rajoitus on asetettu eräille muillekin ftalaateille tuotteissa, jotka lapsi voi laittaa suuhun. Ftalaateille altistuminen Ihminen altistuu ftalaateille lähinnä ravinnon kautta. Ftalaattien lähteitä ovat erityisesti rasvaiset ruuat kuten maito, voi ja liha. Joillekin molekyylipainoltaan kevyille ftalaateille voi altistua myös ihon kautta, ja haihtuville ftalaateille hengitysilman kautta. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA:n) mukaan ihminen voi altistua DEHP:lle, DBP:lle, BBP:lle, DiDP:lle ja DiNP:lle yhdisteestä riippuen 0,05–0,15 mg/vrk painokiloa kohti koko elämänsä ajan ilman merkittäviä terveysriskejä. Terveen aikuisväestön keskimääräinen altistumistaso alittaa hyväksyttävän päiväsaannin, mutta joillakin kuluttajilla ja erityisesti lapsilla rajat saattavat ylittyä. Lisäksi jotkut erityisryhmät saattavat altistua normaalia enemmän käyttämällä tiettyjä lääkkeitä tai sairaalahoidon yhteydessä. Ftalaattien haitat terveydelle Useiden ftalaattien epäillään olevan haitallisia miesten hedelmällisyydelle. Eläimillä ftalaattien aiheuttamia vaikutuksia kutsutaan ftalaattisyndroomaksi, ja niitä ovat mm. ulkoisten sukupuolielinten ja lisäkivesten epämuodostumat, piilokiveksisyys, heikentynyt siemennesteen tuotanto, yleinen hedelmällisyyden lasku ja feminisaatio eli naaraspuolisten sukupuoliominaisuuksien kehittyminen. Ihmisillä on havaittu, että ftalaateille altistuminen on yhteydessä samankaltaisiin vaikutuksiin ja lisäksi keskivartalolihavuuteen, insuliiniresistenssiin ja käyttäytymishäiriöihin. |
Bisphenol A (BPA) Profile
The Bisphenol A Profile determines exposure to bisphenol A, triclosan, and 4-nonylphenol which are considered endocrine disruptors and are found in many of the products we use every day. Exposure to endocrine disruptors may play a role in obesity, adult onset diabetes, hormonal and neurological development disorders, and thyroid disruption. Awareness of toxicity can assist in treatment planning to help achieve wellness. This easy-to-use profile consists of a simple urine collection. Endocrine disruptors weakly bind to estrogen receptors which can affect the endocrine, nervous, and immune systems as well as block thyroid hormone action. Exposure to chemicals that are xenoestrogens disrupt the proper function of the body’s endocrine system. Children and babies in the womb are most susceptible to hormonal and neurological development issues from exposure. Phthalates + Parabens The Phthalates & Parabens Profile helps identify everyday exposures to toxins from the use of items such as personal care products and plastic food containers. The Phthalates & Parabens Profile helps assess levels of phthalates and parabens in the body, which can help identify if exposures correlate with health issues. Phthalates and parabens are known as xenoestrogens, which bind to estrogen receptors and disrupt the endocrine system. Knowing a patient’s body burden of phthalates and parabens can assist in creating treatment plans to help achieve patient wellness. Environmental toxins should be evaluated as a "first step" to help patients get back on the road to wellness. Phthalates, also called "plasticizers", are found in numerous everyday products, including children's toys, cosmetics, cleaning products, air fresheners, perfumes, furniture, vinyl flooring, plastic food containers, and many medical products. Parabens are used as preservatives to prevent the growth of bacteria and fungi in personal care products, including shampoo and conditioners, soaps, makeup, lotions and creams, shaving gels, hair gel, and re-packaged foods. Exposure to phthalates and parabens is more common than you may realize. Phthalates and parabens are often classified as xenoestrogens, foreign compounds in the body functioning as endocrine disruptors by binding specifically to estrogen receptors. Organophosphates The Organophosphates Profile can help identify a patient’s prolonged exposure to organophosphate pesticides that have been shown to cause serious health problems. The Organophosphates Profile measures six dialkyl phosphates (awarded the “Allergen of the Year” in 2009) from a simple urine sample and indicates exposure levels to organophosphate pesticides and insecticides. These toxins may be an underlying cause of health issues including neurodevelopment and immune system disorders, ADD/ADHD, impaired memory, mood disorders, and increased risk of Alzheimer’s disease and cancer. Awareness of toxicity can assist in treatment planning to help achieve wellness goals. Organophosphates can be hazardous to the neurological development of children and babies in the womb, producing lower IQs. Other health effects include chronic fatigue, asthma, wheeze, immune system disorders, impaired memory, disorientation, depression, irritability, flu-like symptoms, and may increase risk of cancer and Alzheimer’s disease. Most exposure to organophosphates occurs from ingestion through the food supply. Direct dermal exposure can also occur for people that work directly with these chemicals. Organophosphate pesticides/insecticides are nerve agents that inactivate the enzyme acetylcholinesterase, which is essential to nerve function. Though organophosphates degrade rapidly when exposed to sunlight, air, and soil, chronic toxicity can still occur as these chemicals are used on food crops, orchards, and food storage centers. Forty organophosphate pesticides are registered for use in the United States, the most common being Malathion®. Malathion® is widely used in agriculture, landscaping, and mosquito control. Other common organophosphates include parathion, methyl parathion, chlorphyrifos, diazinon, dichlorvos, phosmet, fenitrothion, tetrachloryinphos, and azinphos methyl. You may find some of these agents in your local hardware store under the names Malathion®, Diazinon®, Sevin® Dust, and Baygon®. |